sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Piparmintulla punkkeja vastaan

Orastava keväthurmos laantui tänä aamuna, kun astuin aamulla koiran kanssa ulko-ovesta lumihankeen. Lapinkoira-Lalli tietysti kimpoili hihnansa päässä onnesta halkeamaisillaan. Kuopsutti lunta, lipaisi sitä, sitten hyppäsi ojaan ja samalla tietysti haukkui häntä ojossa iloaan ilmoille.


Mentha x Piperita

Leppeiden auringonsäteiden ollessa tuoreessa muistissa sohjoiset kadut saavat minut puhkeamaan äänettömään epätoivon huutoon. Pieni ilon pilkahdus asiassa silti on, kun oikein yrittää. Punkkikauden alku lykkääntyy hieman ja ehkä joku niistä verenhimoisista pikkupaskiaisista löytää lumen alta hautansa. Täällä Vallilassa on punkkeja ihan käsittämättömän paljon ja niitä saa alkaa nyppimään Lallista pian lumien lähdettyä. Sen lisäksi, että punkki ötökkänä on minusta todella kuvottava (ja potentiaalisesti vaarallinenkin), niiden levittäytyminen joka heinikkopläntille rajoittaa rasittavan paljon sitä, missä koiran kanssa edes viitsii liikkua.

Herkullinen veriateria.
Apteekin punkkitippoja en voi Lallille laittaa, sillä tyyppi saa niistä ihan toivottomat kutinat. Punkkipanta on ollut sen verran tehokas, että viime kesänä löysin peukalon pään kokoiseksi itsensä lihottaneen pulleron suoraan pannan alta. Magneettilaattaa on tullut myös kokeiltua, mutta sikäli mikäli se luo koiran ympärille jonkun magneettikentän, tätä Vallilan punkki-invaasiota vastaan se ei ole ollut riittävä.

Meidän lapinukko imuroi itseensä kaikki seutukunnan verenimijät ja tarvitsee suojakseen ehdottomasti jotain. Aion seuraavaksi kokeilla yrttiterapeutti Henriette Kressin ohjetta, missä punkinkarkoittimena toimii eteerisestä piparminttuöljystä ja alkoholista tehty uute. Piparminttuöljyä löytyy omasta takaa, vielä pitää käydä ostamassa viunat. Jaan kokemuksen tänne, jahka niitä on. 

Sillä välin kuulisin mielelläni muilta, millä kostein missäkin punkkeja pidetään loitolla.

3 kommenttia:

  1. Punkit on ikäviä otuksia.
    Tuotanoin... siitä "magneettilaatasta"... täällä on lisää tietoa:
    http://paholaisen-asianajaja.blogspot.fi/search/label/ShooTag
    Kokeile ensi kesänä roikottaa koiran kaulassa vaikka S-marketin vihreää korttia. Siitä on yhtä paljon hyötyä. Sorry... sua ja montaa muutakin on huijattu. Silti jotkut vuodesta toiseen ostaa niitä aina vaan uudelleen ja uudelleen ja kantaa rahansa huijareille. Mun koirilla ei ollut viime kesänä ainoatakaan punkkia, vaikka en muistanut laittaa niiden niskaan Bayvanticia kuin kerran toukokuussa. Mutta ehkä se oli vaan hyvää tuuria? Kysypä eläinlääkäriltä punkkikarkotetta nimeltä Prac-tic. Se ei ärsytä lainkaan samalla lailla eikä tee koiran selkää tahmeaksi.

    VastaaPoista
  2. Piparmintusta en ole kuullutkaan, mutta valkosipuli kuulemma karkottaa punkkeja. Raakaa valkosipulia siis lisätään asteittain koiran ruokavalioon keväästä alkaen koko punkkikauden. En tiedä, johtuuko vain suotuisasta sijainnista, mutta hyvin vähillä punkeilla ollaan selvitty, vaikka koirat kyllä tunkevat kaikkiin ojiin ja kosteikkoihin, mihin vain pääsevät.

    Jaan kyllä tuon inhosi punkkeihin - todellakin vihaan niitä kuvottavia elioitä. Kyllä myös pelkään niitä tautiensa vuoksi, ja varmaan myös siksi, että olen kasvanut pohjoisempana, missä niitä ei juurikaan tuolloin ollut, eikä koko ajatukseen punkeista siten ole tottunut. Nyt, kun asun täällä Pohjois-Karjalassa, missä niitä on, olen joka kevät hieman paniikissa asian kanssa.

    VastaaPoista
  3. Tuplaespresso, kyllä kokeilemalla se selvisi, ettei magneettilaatasta ollut apua. Hehheh, tosiaan ei s-korttia kummempaa efektiä. Toimivaa punkkikarkoitetta etsiessä on tullut lyötyä kätensä paskaan useamman kerran.

    Yksi punkki kesässä kuulostaa hyvältä. Meidän koirassa vähintään yksi punkki per lenkki on aika varma juttu. Ei ole mikään ylläri löytää lähemmäs kymmentä otusta päivän saldona. Ongelma on siis melkoinen ja kun koira on saanut vielä rajuja oireita Bayvanticistä ja Expotista sitä yrittää kovasti tähytä ratkaisua muista kuin kemikaalilääkkeistä.

    Anni Minerva, toi valkosipuli on tuttu mullekin. Ihan yksinään se ei riitä, mutta on ehdottomasti hyvä lisä. Mistäköhän sekin muuten johtuu, että toiset koirat on punkki-imureita ja toiset selviää vähemmällä, vaikka samoilla seuduilla liikkuisikin. Onko toisten koirien veressä tai ruumiinlämmössä jotain houkuttelevampaa? Lalli on sellainen punkkikeisari, etten kyllä tunne toista.

    VastaaPoista